Olipa kerran haamu
Se nukahti joka aamu
Alkoi kovaa kuorsata
Levottomuutta luotsata
Jokunen herkkähipiä
Pian jo oli kipiä
Illalla haamu heräsi
Voimansa taas keräsi
Alkoi tehdä jekkujansa
Melkoisia metkujansa
Kirsi sitä silitti
Tuntojansa tilitti
Haamu siitä ihastui
Tuskin koskaan vihastui
Ymmärsivät toisiaan
Haamu ja Kirsi toisinaan
Joskus haamu peuhasi
Kirsi sitä seurasi
Haamu aina väsähti
Ennen kuin Kirsin päreet kärähti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti