Mistä tulet, Anttalainen? Sukujuuret menneiden vuosisatojen Karjalassa (Osta kirjani)

Kerron Anttalaisen sukupolvista Karjalankannaksella kolmensadan vuoden ajalta. Esitän paljon kuvioita perheiden rakenteista ja sukulaissuhteista.

Ensimmäisessä osassa (1/4 sisällöstä) palataan 1600-luvulle ja siirrytään Uudenkirkon pitäjän Anttanalan kylään. Kerron seitsemästä pääsukuhaarasta sekä niiden jakautumisesta Uudenkirkon ja sen ympäristön kyliin.

Toisessa osassa (3/4 sisällöstä) jatkan Hännilän sukuhaaran tarkastelua kahdensadan vuoden ajalta talvisodan alkamiseen saakka. Kerron koko kylän asukkaista, koska kaikki perheet sukunimeen katsomatta olivat keskenään joko läheistä tai kaukaista sukua.

Mistä polveutuvat Anttalaiset?
On meillä juuret karjalaiset
Yllö Laurinpoika Uudellakirkolla asusteli
Anttanalan polkuja tallusteli
Vuonna 1669 hän vielä eli

Yllön vanhimmista pojista
Esi-isistä ikiomista
Anttalaiset polveutuvat
Sukujuuret haarautuvat
Luodaan heistä mielikuvat

Anttalaiset Karunassa

Yhdestoista kesäkuuta

On loistopäivä ilman muuta

Anttalaiset Karunassa

On Sukujuhlan tunnelmassa

Karunan hautausmaalle astellaan

Kukat muistomerkille lasketaan
Karjalaan jääneitä muistellaan
Maa on niin kaunista laulellaan

Sieltä oitis Kalliorantaan
Virallinen kokous ensin alkaa
Sitten ompi juhlan vuoro
On ympärillä kaunis luonto

Yhteislaulu Anttalaisten
Kaikuu suusta miesten, naisten
Suku lähti Karjalasta
Kodistansa rakkaimmasta

Heikki Saarinen pakinoi
Kannaksen murteella tarinoi
Muutakin on ohjelmaa
Sukujuhlan tunnelmaa

Noutopöydän hyvät herkut
Ruumistamme ravitsee
Ympärillä monet serkut
Makupalat valitsee

Suvun juhlaan tule mukaan
Ei voi viihtymättä olla kukaan
Huhtikuussa maksu maksa
Kutsusta käy ilmi taksa

Riemuin riennä sukujuhlaan
Anttalaisten joukkoon hurjaan
Lustia siellä pidetään
Hauska päivä vietetään

Kotiseutumatka Karjalan kannakselle

Viiden vuoden tauon jälkeen
Olivat Anttalaiset Karjalassa jälleen
Kolmas matka Kannakselle
Anttalaisten synnyinmaille
Neljäkymmentäkuusi matkalaista
Pari poikaa, monta miestä ja naista
Siis aika monta Anttalaista

Viipuri kaukaa kierrettiin
Kehätieksi reittimme miellettiin
Kuolemajärven Summassa
Kävimme punkkerissa tummassa
Oli tiheässä tihilöitä
Pistäviä ötököitä
Myymäläauto paikalle riensi
Se matkalaisten tarpeet tiesi

Uudellekirkolle saavuttiin
Patruun ensiksi suunnattiin
Oli parantolaa ehostettu
Akkunoita tehostettu
Kirkkomaalla Pirkkoa kuunneltiin
Kukkaset ristille laskettiin
Maa on niin kaunista laulettiin

Terijoelle jatkettiin
Sen kauniissa rannassa asteltiin
Kylmässä tuulessa paleltiin
Gelios-hotellissa yövyttiin
Kaksi yötä vietettiin

Aamulla aurinko heräsi
Ja kaikki pisteet keräsi
Kotikylillä herkistyimme
Monin tavoin virkistyimme

Uudenkirkon Piispalaan
Neljän porukka konsanaan
Vietiin kyläänsä katsomaan
Siellä viettivät perjantaita
Leena, Katja, Pekka ja Raija

Inossa kävivät kotonaan
Matti ja Heikki tosiaan
Sotien jälkeen ensimmäistä kertaa
Kokemus oli näin vailla vertaa
Raija ja Leena olivat mukana
Elämys oli herkkä ja mukava

Inoon myös Pirkko riensi
Hän reitin äitinsä kotiin tiesi
Marjatta-sisko seurassa kulki
Ja muistoja syliinsä sulki

Heidän tyttärensä Vellamo ja Ulla
Mukaan saivat tulla
Myöhemmin tulivat Hännilään
Isien paikkoja näkemään

Rantatie näytti uudelta
Leveältä ja suurelta
Oli bussipysäkkejä pystytetty
Katoksilla varustettu
Viereen lie putkia kaivettu
Oli Vitikkalan risteys suureksi laitettu

Hännilässä herkisteltiin
Kodin raunioita tarkasteltiin
Entisellään oli kotipihan kunto
Totesivat Keijo, Anja ja Unto
Sitä myös Aini, Lauri ja Ritva katselivat
Kun Hännilän mailla astelivat
Uudestaan myös Heikki, Matti ja Ulla
Sekä Satu ja Anne saivat juurilleen tulla
Ensimmäistä kertaa mukana olijat
Jyrki, Heli, Taina, Taru ja Matti nyt kokivat
Todeksi sen, mitä olivat kuulleet
Ja mistä Karjalan kertomukset olivat tulleet

Markku ja Kaisu toivat mukanaan
Pojanpojat Karjalaa katsomaan
Tomas ja Matias Hännilässä kävivät
Suvun asuinseutuja näkivät
Rantahiekalle karauttivat
Ja Hännilän auringosta nauttivat
Sinne myös Esa, Marja-Leena ja Jaana menivät
Sinne Tarmo ja Terttu retken tekivät
Marita ja Sulo mukana
Ja päivä oli mukava

Hännilään oli satsattu
Oli Nikkasen tonttikin vallattu
Rantatietä raivattu
Tonttien reunoja aidattu

Rannassa malja kohosi
Karjala meidät yhteen kokosi
Juurillemme skoolasimme
Poistuneita muistelimme

Suomenlahden vesi oli kirkkaampi
Entistä paljon puhtaampi
Siinä jotkut meistä uivat
Tuuli teki meistä hetkessä kuivat
Suvituuli suloinen
Oli kovin lämpöinen

Rantakiviä kokosimme
Kilomäärin lastasimme
Näin Karjalaa kotiin rahtasimme
Kuohuviinit korkkasimme
Kun kiviä rannasta raahasimme

Nyt emme etsineet hiiliä
Vaan kaivoimme saunan tiiliä
Navetan kourukin paljastui
Ruosteinen lapio ilmaantui

Tarmo ja Pirjo menivät Iivattalaan
Isovanhempien tonttia katsomaan
Seuraavana päivänä hahmottui
Mistä pihapiiri muodostui
Viereen oli talo rakennettu
Vahtikoirilla vartioitu

Myös Kuolemajärven Karjalainen
Oli kotikylä Anttalaisten
Siellä kävivät Mikko, Matti ja Anna-Maija
Sekä Pasi tuona perjantaina

Kaikki vielä Hännilään kokoontuivat
Kohvit siellä maistuivat
Makkarat tulessa paistuivat
Käytiin vielä kääntymässä
Mesterjärven kylässä
Ranta oli rakennettu
Suuret talot aidoitettu

Terijoella kruisailtiin
Bussista sen kauneutta katseltiin
Ikonit kirkosta ostettiin
Niitä katseltiin ja koskettiin

Lauantaina sataa ropisi
Kari meidät Kronstadtiin kuskasi
Vanha raja ylitettiin
Merelliseen Kronstadtiin kuljettiin
Kaupunkia bussista katseltiin
Ostokeskuksessa käveltiin

Rantatielle palattiin
Koiviston kirkolle ajettiin
Hetki siellä vietettiin

Museossa sadetta pideltiin
Rappusilla eväitä maisteltiin
Niitä näitä muisteltiin
Johanneksen keskustaa katsomassa
Käytiin matkanteon lomassa

Viipuriin kun saavuttiin
Tultiin myrskyn syöveriin
Monrepos'n puistossa poikettiin
Hotelli Viipuriin asetuttiin
Leo lähti omille retkilleen
Omistautui omille hetkilleen

Torkkelinpuistossa kävelimme
Katkenneita oksia katselimme
Pyöreässä tornissa pyörimme
Kerroksesta toiseen hyörimme
Pöydässä monta serkkua
Juomista saatiin herkkua
Toisiamme kuvasimme
Välillä Nesteelle suuntasimme
Suomalaiset kohvit joimme
Paljon aina nauroimme

Sunnuntaiaamuna ostelimme
Kaikkea kivaa kosketimme
Kauppahallin vilinässä
Väkijoukon hälinässä
Oli kiiltoa ja kimallusta
Monenlaista ihastusta
"Hjuva hjerra, osta paita"
Ei siellä saanut olla saita
"Juksi jevro" taikka monta
Niillä sai paljon uskomatonta

Talikkalassa oli toisenlaista
Ei siellä ostaminen maista
Niinpä torille palasimme
Kimallusta kaipasimme

Niin kaunis oli Karjala kerran
Nyt neljän päivän verran
Sen muistoja ja menneisyyttä
Tulevaa ja nykyisyyttä
Pohdimme ja mietimme
Kun yhteisiä hetkiä vietimme

Sulolle onnea laulettiin
Jyrki me Yllöksi ristittiin
Kantaisän nimen mukaan
Sehän sopi hyvin kuvaan

Rikas oli tämä retki
Moni ilon ja onnen hetki
Meissä elää vielä kauan
Karjala kantaa meitä kauas

Karjalan kauniilla kannaksella

Karjalan kauniilla kannaksella
Hyvä oli asetella
Suvun kotirannassa
Sen vedessä ja sannassa

Varsinaiskarjalaine

Tännää mie mää Sauvvoo Anttalaise sukuseura hallitukse kokouksee. Miul o juuret Karjalas ja Varsinais-Suomes. Niinikkää mie uo varsinaiskarjalaine. Silviisii. :) (Vaikka moonki syntyny Etelä-Pohojammaalla.)

Talvisota alkoi

Vuonna kolmekymmentäyhdeksän
Kun äiti oli seitsemän
Pakoon Karjalasta
Talvisota ajoi lasta

Seitsemän aikaan aamuvarhaisella
Kun perhe oli aamiaisella
Mereltä kotipihaan ammuttiin
Kranaatin sirpaleet maasta poimittiin

Päreet lensivät navetan katolta
Vaara tuli Ryssän taholta
Lentokoneet alkoivat jyrätä
Ei pakoa voinut lykätä

Ei tyhjennetty tupia
Vain vaatteita, ruokaa ja valokuvia
Mukaan ottaa ehdittiin
Jotta ehjinä selvittiin

Kun äkkilähtö tuli
Unto mokkapuseron ylleen puki
Samettihousut jalkaan veti
Niitä nelivuotias kehuskeli

Kotipihasta reellä ja kärryillä lähdettiin
Niillä hevoset valjastettiin
Takana taivaanranta punaisena
Talot ja vajat palavina

Linja-autolla matkaa jatkettiin
Kunnes kansaa junaan ahdettiin
Elämä härkävaunuissa
Jatkui sodan kauhuissa

Evakot elämäänsä jatkoivat
Niin kuin vain jaksoivat
Myöhemmin palasivat Karjalaan
Josta pakenivat uudestaan

Anttalaisen sukujuuret

Mistä polveutuvat Anttalaiset?

On meillä juuret karjalaiset

Yllö Laurinpoika Uudellakirkolla eleli

Anttanalan polkuja käveli

Vuonna 1669 hän vielä eli

Yllön vanhimmista pojista

Esi-isistä ikiomista

Anttalaiset polveutuvat

Sukujuuret haarautuvat

Luodaan heistä mielikuvat

Yllön vanhimmat pojat Matti ja Simo

Kummallakin talossa vaimo

Matilla kaksi poikaa oivaa

Simolla viisi poikaa roimaa

Joista Karjala sai voimaa

Kansa savupirteissä asusteli

Peltojansa viljeskeli

Talojansa rakenteli

Metsiänsä kasvatteli

Merten muonaa kalasteli

Oli Karjala Ruotsin hallussa

Kunnes 1700-luvun alussa

Suuri Pohjan sota koitti

Monet tilat autioitti

Venäjä Karjalan valloitti

Tultiin 1730-luvulle

Mitä tapahtui suvulle?

Mitä seitsemälle serkulle?

Minne Matin pojat asettuivat

Simon pojat kotiutuivat?

Lauri ja Yllö Matinpojat

Kotikylään kotiutuivat

Anttanalaan asettuivat

Suvun maille sopeutuivat

Kotipihaan paneutuivat

Laurin jälkipolvia jalkautui

Rantakyliin rantautui

Yllön juuret naapurikuntaan kantautui

Kuolemajärvelle kulkeutui

Karjalaisten syliin sulkeutui

Entä viisi Simonpoikaa

Veljestä niin hyvin voivaa?

Minne kukin katseen loikaan?

Tahvana, Paavo, Yllö, Rister ja Jaakko

Suuntana pohjoinen, itä ja kaakko

Tahvana jäi Anttanalaaan

Hän tyttären sain konsanaan

Paavo muutti Vammelsuuhun

Piirsi haaran sukupuuhun

Katseli joelta kuuhun

Yllö Hännilään hakeutui

Meren rantaan rakentui

Yllön koti taloineen

Tiloineen ja vajoineen

Pajoineen ja majoineen

Rister ja Jaakko nuorimmaiset

Etsivät sijat kauimmaiset

Rieskjärven rannalle Piispalaan

Asettuivat asumaan

Talojansa hoitamaan

Karjalassa suku sikisi

Kannaksella lapset vikisi

Vuosisadat vaihtuivat

Sukupolvet haihtuivat

Perinteemme jatkuivat

Suku joutui Karjalasta

Kodistansa rakkaimmasta

Muille maille asumaan

Yhä aina jatkumaan

Syntymään ja kasvamaan

Anttalaisen sukujuuret

On meillä vahvat, suuret

Suku jatkaa kulkuaan

Kulkee pitkin polkujaan

Tarinamme jatkuu vaan

Anttalaiset risteilyllä

Kuudes päivä kesäkuuta

Nauru herkistää joka suuta

On Anttalaiset risteilyllä

Juhlavaatteet yllä

Sukukokous virallinen

Kohvin jälkeen hetimmiten
Sitten vasta juhla alkaa
Ja kohotellaan maljaa

Yhteislaulu Anttalaisten
Kaikuu suusta miesten, naisten
Suku lähti Karjalasta
Kodistansa rakkaimmasta

Vuokko Niskanen muistelee
Miten sodan lapsi taistelee
Muutakin on ohjelmaa
Sukujuhlan tunnelmaa

Saarella laivaa vaihdetaan
Ruotsiin menoa kaihdetaan
Tukholmaan jatkaa Amorella
Turkuun matkaa Isabella

Noutopöydän hyvät herkut
Ruumistamme ravitsee
Ympärillä monet serkut
Makupalat valitsee

Suvun juhlaan tule mukaan
Ei voi viihtymättä olla kukaan
Huhtikuussa maksu maksa
Kutsusta käy ilmi taksa

Ota juna, bussi taikka taksi
Turun satamaan kahdeksaksi
Tai autolla sinne kurvaa
Ja liity joukkoon hurjaan

Tarun tortillat taiteltiin

Tarun tortillat taiteltiin
Monet herkut maisteltiin
Hihat ylös käärittiin
Satun pöydässä häärittiin

Sukukokousta kaavailtiin
Sukujuhlaa maalailtiin
Risteilyä rustailtiin
Ohjelmapuolta tutkailtiin

Hanki heijasti valoa
Aurinko valaisi taloa
Maisemaa puki pihapiiri
Siellä luki Siiri

Siirin karvoja rapsutin
Sen somia kasvoja taputin

Se oli aika iloinen

Sen turkki melko siloinen

Sitten vielä kohvit juotiin

Herkkupöytä meille luotiin

Hammastahnat käteen tuotiin

Hyvä fiilis meille suotiin

Serkut ja herkut

Hei, serkut ja pikkuserkut

Ei olleet herkut ihan pikkuherkut

Lähetän täältä isot terkut

Oli pidot kyllä aikamoiset

Noita kelpaisi vaikka toiset

Ovessa luki Paju

Ja ruoasta lähti hyvä haju

Mikä paistuu Pirkon padassa

Hyvältä maistuu ja sulaa mahassa

Kokous meni mukavasti

Töitä tehtiin neljään asti

Nyt hyvää mieltä kyllä riittää

Ja siitä tahdon nyt mä kiittää

Karjala on mulle kultaa

Karjala on meidän maata

Toivomasta en voi laata

Vaikken sitä voikaan taata

Että meillä ois se kerran
Nyt "lainassa" vain hetken verran

Mauno oli aika tauno
Teki siinä ison mokan
Hylkäs Karjalan kuin rokan
Mitä tekee Suomen valta?
Vetää meiltä jalat alta

Karjala on mulle kultaa
Paljon enemmän kuin multaa
Sitä ei voi muille antaa
Toivo vielä kauas kantaa
Päästä suvun kotirantaan

Olen karjalainen

Olenko mä karjalainen?

Jo vainen

Parhaan sortin suomalainen

Karjala on mielessäni

Ja kuuluu vielä kielessäni

On Karjalassa mulla juuret
Saan sieltä siipein alle tuulet
Vaikka maat on menetetty

Kylät, koulut kadotettu

On karjalaisuus säilytetty

Karjalassa käydessämme

Menneisyys on mielessämme

Myös tulevaan se meitä johtaa

Kun karjalaisuus meidät kohtaa

Se elämälle antaa pohjaa

Anttalaisten laulu (kesäkuu 2005)

Sävel: Kansanlaulu Matalan torpan balladi ♪♬♩♫

Sanat: Matti Helelä 30.6.2005

Suomessa sukumme on syntynyt, tuolla kauniissa Karjalassa,

Suomenlahden rannalla, kotiseudulla rakkaimmalla.

Uudellakirkolla on kasvanut suuri sukumme kaikkialle,

Kuolemajärven puolelle sekä muualle Kannakselle.

Karjalan kannaksella kauniilla vuosisatoja me asustimme.

Viljellen ja kalastaen siellä elantomme ansaitsimme.

Sittemmin olemme me kulkeneet sodan jaloissa evakkoina,

kauaksi pois näin joutuneet suvun rakkailta synnyinmailta.

Karjalan heimo on nyt hajallaan kautta rakkahan Suomenmaamme

mutta ei koskaan unhoittaa voi kallista Karjalaamme.

Kalliina perintönä meillä on suvun perinteet karjalaiset.

Ylpeitä saamme olla ain sukujuurista Anttalaisten.