Niin nyt se sais kyllä jo luntakin lykätä
Tää harmaa ja usvainen sää alkaa keittää
Kun se päähänkin synkkyyttä suotta jo heittää
Loi ilma mun mieleeni tunnelman raskaan
En uloskaan viitsinyt lähteä matkaan
Kyllä mä sisällä urheilin ja pyörääkin poljin
Niin mä mieltäni piristin ja rasvaakin poltin
Silti piristyin vasta, kun mä ystävän äänen
Sain luurissa kuulla ja sanoin: nyt tästä pääsen
Liekö ilma se ollut mun synkkyyden aihe
Vai oliko tää vain jokin heikkouden vaihe?
Toki ikävä oli mulla ihmistä toista
Joskus vaikeeta on, kun se toinen on poissa
Mutta kyllä mä tiedän, että kaikki on hyvin
On onneni suuri ja luottamus syvin
Kohta valo jo voittaa ja kevätkin koittaa
Ja onnemme kauneinta säveltään soittaa
Ihmisen onni on valosta tehty
Rakkaus kirkkaana loistaa, ei koskaan se ehdy

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti